Päivittäinen kehittyminen

19.3.2014

Artun ajatuksia kehittymisestä ja läsnäolosta.

Miten joku pelaaja kehittyy samoissa harjoituksissa paljon enemmän kuin toinen? Miten paljon yleensä ottaen eri iässä kuuluisi harjoitella kehittyäkseen? Näihin kysymyksiin löytyy vastaukset varmasti kun kysyy Googlesta, tai etsii aiheeseen liittyvistä oppaista. En kerro tässä oikeita vastauksia mihinkään. Pohdin vain asiaa yhdestä näkökulmasta.

 

On erilaisia oppimistapoja, joita hyödyntämällä saadaan pelaajille vietyä haluttu viesti tai palaute perille. Näyttämällä, sanomalla tai vaikkapa kirjoittamalla. Miksei vaikka kaikilla näistä. Miksi siltikään kaikki eivät kehity samaa vauhtia? Eiväthän ihmiset ole samanlaisia. Osa meistä vaatii kauemmin aikaa sopeutua uusiin asioihin kuin toinen. Sama pätee kaikkeen oppimiseen. Mutta oppiiko lahjakas koululainen tehokkaammin käytännön asiat kuin koulutyönsä heikommin suorittava yksilö? Onko kyse intohimosta ja motivaatiosta? Jollakin meistä on korkea motivaatio koulunkäyntiin ja suorittaa sen erinomaisin arvosanoin. Toinen pelaaja käy koulua keskinkertaisilla arvosanoilla ja rakastaa urheilemista ylitse kaiken.

 

Harjoitusmäärät ovat oleellisia kaikissa asioissa. Lentopallossa voidaan aina kehittyä. Siksi on myös jatkettava harjoittelua. On olemassa loistavia pelaajia, mutta kukaan ei ole täydellinen.

 

Lähtisin liikkeelle pelaajista itsestään. Kuinka jostakusta kehittyy ammattilaispelaaja maailman kovimpiin sarjoihin ja toisesta harrastelijatason lentopalloilija vaikka he ovat käyneet läpi samat junioriharjoitukset pienestä asti joka tiistai ja torstai? Myöhemmin mukaan on tullut myös maanantai ja perjantai? Ehkäpä vielä urheilulukio? On olemassa sanonta, että 10 000 toistoa tekee huipun. Joku päivitti sanonnan muotoon 30 000 toistoa, sen verran kuulemma vaatii nykypäivänä koska kilpailu on koventunut. Mitä vaikutusta on ajatusmaailmalla harjoitushetkellä? Henkisellä läsnäololla?

 

Luultavasti tämä tulevaisuudessa ammattilaisena pelaava tyttö tai poika on ollut harjoitushetkellä tosissaan mukana harjoituksissa ja sisäistänyt harjoituksissa saatavan opin itseensä. Harrastelijatason tyttö on tehnyt myös kaiken hyvin, mutta ei välttämättä ole ollut mukana tavoitteenaan ammattilaisuus. Kun harjoittelemme asioita, silloin tulisi keskittyä siihen mitä tehdään. Niin yksinkertaista se on. Ei se vähennä hauskuutta harjoituksista. Eikä ole myöskään väärin olla se harrastelija, päinvastoin. Mutta jos haluaa kehittyä huipuksi, on tehtävä asiat AINA niin hyvin kuin pystyy. En halua vähentää tässä valmentajan vastuuta, vaan korostaa yksilön omaa vastuuta.

 

On myös muita vaikuttavia asioita tietysti paljonkin, mutta niistä ehkäpä joskus myöhemmin. Syitä siihen ettei siitä tai tuosta pelaajasta tullut huippua vaikka ”lahjoja” olisi ollut on monia. Niitä kuuluukin olla, mutta tässä asiassa ei kannata antaa tasoitusta. Itse en ymmärtänyt näitä asioita nuorempana. Jos olisin ymmärtänyt, olisin tehnyt monta asiaa eri tavalla. Se olisiko minusta tullut sen parempaa pelaajaa on turhaa jossittelua. Haluan olla auttamassa nyt jonkun muun sinne huipulle.

 

Arttu Keränen