Kuvia ja tunnelmia peleistä

SE ON SIINÄ!

Lähdettiin viimeiselle vieraspelireissulle hieman vajaamiehisenä, sillä esteenä oli kirjoitukset, työt ja loukkaantumiset. Meitä oli 8, koska Töyryn Anne farmijoukkueesta tuli vahvistamaan pientä joukkoamme.

Matkamme alkoi klo 9.00 aikoihin kohti Jänkhää. Matkamme oli täynnä akiviteettejä! Ensin matkanjohtajana toiminut Krista, (joka myöhemmin vapautettiin tehtävästään), kuunteli Apsi Apinan lauluja Pian kanssa, sillä muista ei paljon seuraa herunut. Hiekkis leikki verhojen kanssa autossa, jota Anne jatkoi pelin jälkeen pukuhuoneessa. Kanapastakin vaihdettiin jättipizzoihin. Sen jälkeen bongailtiin lintuja, mutta varsinainen Rollo-Bubi löydettiin vasta pelikentän laidalta. Minuutilleen oltiin syömässä ABC Tupoksella, sieltäkin löydettiin Harmaasieppo, mutta WoVolla taisi olla huoli ennen pelin alkua missä vastustaja viipyy.. Mitä sitä suotta lämmittelemään, vedettiin lyhyt ja tehokas lämmittely ja alettiin pelaamaan. Tulosta taisi tulla, koska voitimme lähes kaikki pitkät pallot! Ainiin, kiitoksia vaan Rovaniemen Emännille hyvästä pelin alkamisajankohdasta, aamulla saatiin nukkua pitkään, mutta tulevana aamuna ei niinkään.

Pelistä kerrotaan vielä sen verran, että se päättyi siis kotijoukkueelle 3-0 ja Heli teki tehot 11/+10. Ottelu kesti tällä kertaa pidempään kuin viimeksi: huimat puolitoista tuntia! Vaikka erät olivat selvät, joutui kotijoukkue koville, kuten aikaisemmin mainittiin. Kotiin tuliaisiksi saatiin rantapallo sekä jättipizza että hyvä mieli WoVon pelaajille. Jussi toivotti heille hyvät keväänjatkot ja tervetuloa ensi kaudelle Kuopioon. Pitkä on kotimatka ja eikun vaan karkkaamaan, jos edes löydettäisi kauppa mistä niitä saa. Eihän tässä olla matkustettu kuin parisen tuntia.

Terveisin Puijon Emännät

PS. Rikelle näyttää uni maistuvan asennossa kuin asennossa. Kuvia tulee myöhemmin :)

Kuvia Puijo - Nurmo 11.3.2012

7h + 1h + 7h = pelimatka Rovaniemelle

Samoihin aikoihin kun viimeiset taapersivat perjantai-illan

vietoistaan kotiin, Puijo Wolleyn naiset olivat valmennusjoukkoineen jo

valmiina lähtöön kohti pohjoista. Tällä kertaa kaikki päästiin samaan bussiin

ja tiedossa olikin monen monta tuntia pyllylihasten rasittamista.

Tänään vastassa oli rovaniemeläinen Woman Volley, jolta viime pelissä kotona saimme napattua yhden erän.

Alkumatka meni nukkuessa, kukin missäkin. Jotkut löysivät hyvän asennon

bussin penkeiltä sikin sokin, toiset kokeilivat mm. takatilan ja lattian mukavuutta.

Aamupalan söimme Tupoksen ABC:llä ja viimeisetkin unihiekat karisivat pikku

hiljaa silmistä pois. Alkoihan se juttukin luistaa ja nauru raikaa

taas normaaliin tapaan bussissa kun kehittelimme yhteisvoimin mm. eräänlaista

lyhytnovellia sekä videoterveisiä Miilalle rapakon taakse.

Rovaniemelle saavuttiin ja pienen ulkoilun ja palaverin jälkeen oltiinkin

jo tositoimissa kentällä. Pelillisten ongelmien lisäksi tämänpäiväisellä huoltajallamme

Mc Marpalla oli alkuun vaikeuksia niinkin yksinkertaisen asian kuin syöttökarttojen

piirtämisen suhteen. No onneksi toiseen erään lähdettiin jo paljon paremmalla

meiningillä ja peli alkoi muistuttaa jo lentopalloa. Tekemisestä puuttui kuitenkin

viimeinen rutistus ja kolmanteen erään varatut aseet käytettiin jo toisen erän

tiukassa lopussa. Peli oli ohi - tällä kertaa venytimme sen jopa yli tunnin mittaiseksi,

toisin kuin alkulohkon "kamppailussa". Sittenpä suihkun kautta Ounasvalkeaan syömään

perinteiset kanapastat ja nokka kohti kotia. Vielä pikainen pysähdys Prismalla,

kun kuski päätti käydä hankkimassa autoon karaokelevyjä, joita Nippe kovaan ääneen

tulomatkalla kaipaili. Suomipoppi soi ja ääni lähti (kentällä sitä kaipailtiinkin).

Loppumatka menee luultavasti tutun kaavan mukaan: hieman karkkia, unta, musiikkia ja

filosofia pohdintoja.... ja pissataukoja!

Matkan erikoisuutena ja piristyksenä otettiin videoyhteys North Carolinaan vaihto-oppilaaseemme Miilaan,

jonka kuulumisia oli ihana kuulla pitkästä aikaa.

Ensi viikonloppuna pelataankin kotona jo kerran voittamaamme Varalaa vastaan!

Tervetuloa kannustamaan, kahviosta löytyy luultavasti taas jotain tuoretta syötävää.

#7 ja #2

ihana perheemme hotellimme pihassa

apsi apinat syömässä

VERTA, HIKEÄ JA (onnen) KYYNELEITÄ

Matkaan peliviikonlopulle kohti Nurmoa ja Tamperetta lähdettiin lauantai aamuna kello 10.30 ABC Niiralasta. Kaksi pikkubussia täyttyi mukavasti ja valmentaja Hämäläinen haettiin kotiovelta! Matka sujui railakkaasti "hyvien" juttujen parissa, joihin kuului mm. Nipen älynväläykset sekä Pimpulan kertomukset synnytyksen saloista. Nurmoon päästiin kerrankin maukkaan kanapastan (kiitos Kyyjärven Shell) siivittämänä eikä tällä kertaa p**ka haissut urheiluhallin pihassakaan. Kyllä näillä eväillä pisteitä satelee. Se oli sitten menoa ja Nurmo kaatui reippaasti 3-0 ja vasta jenkkimäisen hotellimme saunassa saimme kokea hien nousevan pintaan. ;) Hotellin huonejaot olivat selvästi haastavia ainakin Hellarille, joka meinasi mennä vierailemaan tuntemattomien (huom. MIESTEN) huoneeseen etsiessään jotain ihan muuta. Tunnetusti puhelias Nippe ei yllättänyt yölläkään vaan jatkoi tarinointiaan läpi yön pimeiden tuntien vieden Mc Marpalta unet. Toisaalta, voisin veikata, että Marppa nukkuu mielummin elävän ihmisen vieressä kuin kuolleen linnun (näinkin on käynyt).

Aamusella tyttäret suuntasivat paikalliselle (Jalasjärvi Rocks!) koululle herättelemään lihaksiaan. Jussi olikin keksinyt meille mukavia meidäntasoisia leikkimielisiä kisoja, joiden voittajat eivät kuitenkaan näillä näytöillä saaneet varmistettua paikkaansa aloituskuusikkoon. Reeneistä siirryttiin aamupalalle, jossa meille tarjoiltiin ennennäkemätöntä kaurapuuroa ja kiitimme mielessämme Lartzaa, joka oli valmistanut meitä pohojalaaseen murteeseen. Eipä siinä mitään, paikan emäntä tarjosi meille jopa työkeikkaa, jonka ilomielin otimme vastaan. Aamupalan jälkeen pienet lepäilyt ja sitten taas bussiin istumaan ja nokka kohti Tamperetta ja Varalan Urheiluopistoa.

Emme tälläkään pelireissulla välttyneet muutamalta U-käännökselta ja ohiajetusta risteyksestä. Mutkien ja Prisman hitaiden kassojen kautta pääsimme kuitenkin pelipaikalle ja lämmittelemään. Alkulämmittelyssä porukka sai hyvän fiiliksen päälle ja Viänänenkin pommitteli keskeltä niinkuin viimeistä päivää. Vihdoin peli oli valmis alkamaan (ilman esittelyjä tai kuulutusta) ja äkkiä tilanne olikin jo 2-0 meidän hyväksi! WHAAT!? Kaikkemme annettiinkin näiden erävoittojen eteen. Ajateltiin ostaa Junnulle lahjaksi kokovartalosuoja-asu, koska tuli jälleen todistettua ettei pikkuneidillä ole itsesuojeluvaistoa. No, tämä hyvä haku edellytti patteriin juoksemisen pää edellä verenmaku suussa. Tämän jälkeen Junnu jopa vaati samaa muilta, jonka Hiekkis otti kirjaimellisesti ja juoksi heti tilaisuuden tullen seinään. Kapteenilla oli sentään kokemuksen rintaääntä ja ymmärsi ottaa käsillään vastaan, eikä hammaslääkäriä tarvittu. Puijo Wolleylle tyypillisellä tavalla pian oltiinkin jo viidennessä erässä, ja tätähän me ei olla kertaakaan tällä kaudella hävitty - eikä niin käynyt nytkään! Viimeiset pallorallit olivat kuin kauhun hetkiä niin kentällä kuin vaihdossakin. Ei tainnut löytyä meidän joukkueesta ketään, kenellä ei olisi polvet tutisseet. Viimeinen pallo oli täysin ylilyönti, onneksi vastustajan toimesta ja näin voitonjuhlat saivat alkaa kun vaihtopenkki ryntäsi kentälle kuusikon kimppuun. Voi sitä onnenkyyneleiden määrää!

Pelin jälkeen palkka oli ansaittu: jokainen sai valita ABC:n menusta mieleisensä aterian...jo toista kertaa tämän reissun aikana (kylläpä meitä nyt hemmotellaan). Nyt ollaan matkalla kotiin ja toivottavasti Hellarikin saa sanansa järjestykseen ennen Kuopiota.

Tulevana viikonloppuna suuntaammekin ihan toiseen suuntaan Suomea, nimittäin Rovaniemelle haastamaan tämänhetkistä ykköstä WoVoa. Lisää tarinoita ja tunnelmia tiedossa sitten!

#7 ja kumppanit

Neuvopitoa tarvittiin useaan otteeseen pelin parantamiseksi

Hyökkäykset toimivat ajoittain mallikelpoisesti

Laitatorjujat olivat tehokkaita ottelun kuluessa

Otteluvoitto kirjattiin koko joukkueelle

PuWo - Laihian Luja 23.10.2011

Laihian pelaajatkin ihmettelivät PuWon epätasaista pelaamista. Laihia valmentaja kommentoi pelaajilleen kolmannen erän loppupuolelle: "Mitä tahansa voi tapahtua, pelataan...." Tuo komentti kuvaa aika hyvin PuWon pelin kulkua.

Ensimmäistä erää johdettiin jo 6-0, totesin vieruskaverilleni, että tuleepa nopea peli, ehtii vielä kotiin hyvissä ajoin. Sitten tapahtui jotain, tilanne olikin jo tasan. Peliä jatkettiin vaihtopalloilla tasalukemin erän loppua kohden, ja kas kummaa, erä menikin Laihialle!

Toisessa erässä peli taso hiukan tasaantui, ja PuWo sai nostettua pallon passarille, josta sitten hyökkäys pelaaminen tehostui, toki koko erä meni vähän niinkuin "ylämäki, alamaki, ylämäki, alamäki......". Erä kuitenkin kirjattiin PuWo:lle selkein voittolukemin.

Kolmas erä alkoi kuten ensimmäinen, oltiin reilusti johdossa, mutta sitten taas pelin taso jotenkin "repsahti". Kuitenkin erä kotiin, sekin selkeillä lukemillä.

Neljännessä erässä odoteltiin ehkä selkeää voittoa, mutta toisin kävi, alavilata mailta hallan vaaran lailla hiipi Laihia tytöt erävoittoon, toki tiukkojen taistelupallojen kautta, että "hups heijaa". Valmentajan tekemät "erän loppu vaihdot" piristivät hivenen PuWon pelaamista, mutta....

Viides erä olikin jo tasaisen hyvää pelaamista. Mietin kuitenkin, jos erä olisi ollut "täysimittainen", olisiko peli ollut aikaisempien erien kaltainen, lyhyt erä ehkä auttoi joukkuetta keskittymään kaikkiin palloihin vähän paremmin. Hienoa, erä kotiin, samoin koko ottelu. Toivottavasti Laihian kotimatka on tasaisempaa kuin koko ottelun kulku.

Juhani Tolvanen

Torjunta piti, ja sammutti Tähden hyökkäykset

Vastustajan torjunnan ollessa "risuaitaa" pääsi hyökkääjämme "naatiskelemaan"

Tästä jatketaan, tervetuloa seuraavaan kotiotteluun! T: Krista ja Emilia

PuWo - Tähti 8.10.2011

Ei tuikkineet Tähtöset Pohjantien koulun salissa, ei. Aika selkeä tasoero joukkueiden välillä oli, siitä osoituksena eränumerot 25-10, 25-13 ja 25-11.

Kentälläkin taisi tulla välillä "kylmä", hikipisaroita ei tarvinnut liiemmin kuivailla, toivottavasti tytöillä oli kotona sauna lämpiämässä.

Puijon torjunta sammutti sananmukaisesti Tähden torjunnoillaan, eikä vastustajan kenttäpuolustus saanut palloa lähellekkään hyvin pelannutta, palkittua, 15- vuotiasta passaria, Maria Valkeejärveä.

Hyökkäyksissä pelaajat saivat usein nautiskella "tyhjältä-" , tai muuten haparalta torjunnalta ohitettavilla lyönneillään.

Ei tuudittauduta helppoon voittoon, vaan aletaan keskittäytymään seuraavaan sarjapeliin, tästä on hyvä jatkaa.

Juhani Tolvanen

Vastaanottopelaaminen parani kolmannessa erässä

Vastustajan pelin lukeminen avusti torjuntapelaamista huomattavasti

Torjunta toimi pituusylivoiman turvin hyvin

Vapautunut pelaaminen näkyi peli-ilmeessä suoritusten jälkeen

Pelitapahtuma oli yleisön mieleen

Vastustajan torjuntapelin heiketessä, päästiin usein hyökkäämään "lähes tyhjältä verkolta"

PuWo- Ajo Savonlinna 24.9.2011

Pohjantien koulun salissa, siinä Kuopiolaisen lentopalloilun "hornankattilassa", avattiin sarjapelit pitkästä aikaa. Sali soveltuu tosi hyvin arvoiseensa pelaamiseen, ja siksi salin valinta kotipelien areenaksi on hyvä valinta. Toivoisin katsojienkin löytävän perinteikkään pelipaikan lentopallo-ottelujen seuraamiseen.

Tiukkojen kahden ensimmäisen erän tappioiden jälkeen tehty peli-ilmeen muutos toi kotijoukkueelle sarjapisteet avauskamppailusta lukemin 3-2.

Ottelun alku meni Savonlinnan joukkueelle kotijoukkueen jännittäessä avausottelua. Kolmannessa erässä kotijoukkue paransi selkeästi vastaanottopelaamista sekä monipuolisti hyökkäyksiään.

Peli-ilon löytymisen jälkeen ei ollut epäselvää voittajasta. PuWo vei kolme seuraavaa erää jopa näytöstyyliin. Joukkueen pituusylivoima näkyi sekä torjunta-, että hyökkäyspelaamisessa. Hyökkäyskuvioiden monipuolinen käyttö tiukoissa tilanteissa hajoitti vastustajan torjunnan jopa ns. "kahville" Pohjantein koulun eteiseen järjestettyyn kanttiiniin.

PuWon pelaajamateriaali on varmasti 1-sarjan parhaimmistoa. Kunhan joukkue saa taakseen muutamia sarjapelejä, pitää vastustajien olla parhaimmassa iskussa kukistaakseen PuWo:n.

Juhani Tolvanen