Jäsenhuone|Työhuone
« Takaisin seuran etusivulle

Kapteenien kynästä vol 3

18.4.2019

Tarvittiin muutama päivä aikaa, että kapteenitkin ehtivät hengähtää ja miettiä, mitä kaikkea sitä viikonloppuna tapahtuikaan. Lue lisää koostetta Ellan, Elinan ja Miilan blogista liigakarsintojen finaaliviikonlopusta


Liigakarsinnat ja 1-sarjan mestaruus huipentuivat viikonloppuna kotikentällä, kun lauantaina kohtasimme Hurmoksen ja sunnuntaina Wovon. Asetelmat peleihin olivat kutkuttavat. Etukäteen tiedettiin, että 3-0 tai 3-1 voitolla Hurmoksesta, olisimme 1-sarjan mestareita ja saisimme mahdollisuuden anoa liigapaikkaa seuraavalle kaudelle. Lauantaiaamun kaaoksessa sennut ottivat murskaavan 6-0 voiton ja tästä olikin hyvä lähteä kohti päivän varsinaista koitosta. Tunnelma ennen peliä oli latautunut ja keskittynyt, mutta kuitenkin samalla joukkueesta huokui rentous ja luotto pelikaveriin. 

Ensimmäisessä erässä Hurmos vei ja me vikistiin. Emme oikein saaneet omaa torjunta-puolustuspeliämme toimimaan ja syötimme liian pehmeästi. Ensimmäisen erän tappion myötä koko joukkue sisuuntui ja paransi peliä jokaisella osa-alueella, jonka myötä kairasimme voiton toisesta erästä. Toisesta erästä mainittakoon, että meidän Armoton Aune eli Kuopion muuri sai torjuntapaikan kohdilleen ja nappasi tärkeitä torjuntoja. Pitkälle erätauolle mentäessä tilanne oli 1-1 ja jokainen tiesi, että seuraavat kaksi erää oli myös otettava kotiin. Kolmas erä alkoikin meille poikkeuksellisella tavalla, sillä saimme erän alkuun heti 6-0 johdon! Aiemmissa peleissä luvut ovat usein olleet vastustajan eduksi. Ehkäpä juuri tämä mahtava kolmannen erän aloitus nosti itseluottamuksemme pilviin ja siivitti meidät kolmannen sekä neljännen erän voittoon. Tasaisesti pisteitä takonut Rae palkittiin pelin parhaana ja Hessu säesti hyvin Raen rinnalla tappamalla palloa 79% tehoilla. 

Tämän jälkeen loppu onkin historiaa. Allekirjoittaneista kahden (Miilan ja Ellan) syksyn avantouintireissuilla haaveilema Puijo Wolleyn  liiganousu oli nyt paperitöitä vaille valmis. Voiton myötä allekirjoittaneista kolmannen eli Elina “Chessu” “valot ei sammu” Heiskasen mieleen jo viime kaudella hiipinyt ajatus peliuran lopettamisesta alkoi vihdoin konkretisoitua. Viime keväisellä Rovaniemen reissulla, saunan lauteilla ennen viimeistä liikakarsintapeliä Hessu taisi nimittäin luvata, että “mizunot laitetaan naulaan, kun puwo on liigassa”. Hessu luuli luvatessaan, että lupaus olisi pantu täytäntöön jo tänä vuonna, mutta onneksemme Hessu pääsi nautiskelemaan vielä yhden kauden ajan siviilitöiden, matkustamisen, omien harjoitusten, lasten harjoitusten, lastenhoidon, etäavioliiton, miehen pelien sekä omien pelien yhteensovittamisesta. 

Tässä välissä voisimme lyhyesti tiivistää sunnuntain ottelun Wovoa vastaan, minkä panoksena oli liigakarsintasarjan voitto. Molemmat joukkueet peluuttivat rosteria laajalla rintamalla ja saimme aikaiseksi tasaisen viiden erän väännön. Tosin Wovo taisi viedä viidennen erän aika selkeästi nimiinsä, kun vaihtoi ykköskuusikkonsa kentälle. Meidän puolen onnistujat olivat tasaisesti pelannut Veera “viilpytty” Karppinen sekä hakkurin tontinkin taitava Pihla “aena ajoissa” Pohjola. Parhaana palkittiin hienon pelin pelannut ja uransa lopettava Hessu. 

Pastori Pikeä lainataksemme “me rokataan kunnes me pokataan saalis”. Meidän rokki ei aina kauden aikana soinut korkealta ja kovaa, vaan matkan varrella oli myös alavireisiä esityksiä. Meidän matkasta ei kuitenkaan ole tunnetta puuttunut ja ehkä juuri se tekikin meistä vahvoja lopussa. Saavutimme sen, mitä ansaitsimme ja koko joukkue, staffi ja seura voivat olla ylpeitä tästä matkasta, mikä on saattanut meidät tähän pisteeseen. Lopussa kiitos seisoo.  

Haluamme koko joukkueen ja staffin puolesta kiittää kaikkia mukana olleita, kannattajia, tukijoukkoja, sponsoreita, seuraa ja muita myötäeläjiä. Nyt on meidän aika hengähtää lentopallosta ja siirtyä juhlimaan kauden saavutuksia koko joukkueen voimin.

 

Keltamustasydämellisin terveisin,

Ella, Miila ja Hessu

 

#puwoliigaan #liko #meidänmatka #jarijaminä #pokataansaalis