Säännöt selviksi

17.11.2014

Säännöt eivät ole kieltämistä, ne luovat mahdollisuuden.

Ajatelkaa jo maailmassa ei olisi sääntöjä? Mitä elämästä tulisi jos kaikki eläisi niin sanotuilla viidakon lailla? Koko maailman toiminta perustuu sääntöihin, niin myös urheilumaailma. Rajoittavatko säännöt tekemistä? Rajoittaako ne jonkun persoonan esiintuloa? Voitaisiinko näistä säännöistä käyttää jotain muuta termiä kuin sääntö?

 

Aikuisten urheilumaailmassa vastuullisuus on jo vahvasti urheilijoilla itsellään ja he rakentavat joukkuetta koskevat säännöt tai oikeastaan arvot mitä jokainen noudattaa. Valmentajan roolissa on helpompaa kun kaikkea ei tarvitse käydä läpi kädestä pitäen. Se myös osoittaa pelaajien ollessa mukana tosissaan. Kun samoja asioita käydään läpi nuorempien urheilijoiden kanssa, on tärkeää että joukkuetta koskevat säännöt tai arvot tulevat osittain ainakin pelaajien puolelta. Diktaattorimainen sääntöjen esiintuominen käy johonkin asti mutta tekee toiminnasta liian ohjattua, mikä taas voi rajoittaa pelaajien itseohjautuvuutta ja luovuutta. On oikein antaa vastuuta lapsille pienestä pitäen. Yhdessä päätetyt arvot koskien joukkuetoimintaa on ehdottomasti mahdollisuus parempaan kokonaisuuteen kuin aikuisten laatimat säännöt mitä lasten vain tulee noudattaa.

 

Lapset tietävät tärkeitä sääntöjä ja noudattavat niitä mielellään jos ovat itse niistä päättäneet. Valmentajan tehtävä on luoda ilmapiiri missä arvojen tai sääntöjen noudattaminen on helppoa. On oltava esimerkki. Ajoissa paikalle tuleminen, poissaoloista ilmoittaminen, muiden kunnioitus yms ovat tärkeitä asioita kun asioista päätetään. Sovittujen asioiden noudattaminen luo myös yhteisöllisyyttä mikä on korvaamatonta joukkuelajeissa. Ei kahlita yksilöitä, mutta kasvatetaan heistä joukkuepelaajia. 

 

Luo omalle joukkueelle ja sen pelaajille mahdollisuus. Ole valmentajana tai vanhempana määrätietoinen mutta älä kahlitse luovuutta. Luovuus ja yksilöllinen kontakti valmentajan ja pelaajan välillä luo luottamusta sekä kunnioitusta puolin ja toisin. Mikäli yhteisistä asioista luistellaan sieltä ja täältä, ei yhteistä matkaa synny. Pitää muistaa että tämähän on matka.

 

Ole aikuisena määrätietoinen, mutta älä joustamaton. Sinun tekeminen, eleet ja ilmeet tarttuvat. Lapset ja nuoret muistavat asiat pitkään. Harrastuksista tulee iän myötä isompi ja isompi osa nuoren elämää joten mitä aiemmin homma toimii, sitä helpompaa toimiminen tulee olemaan. Enkä puhu pelkästä urheilusta. 

 

Terveisin 

Arttu Keränen