5/6p viikonlopun saldo

18.11.2014

Ihan ei tavoite täyttynyt, mutta viikonlopussa oli paljon hyvääkin!

Hola! Viikonloppuun mahtui syyskauden viimeiset kotipelit kun lauantaina vastaan tuli Ylöjärven Ryhti. Pitkä tauko peleistä ja muutama poissaolo muokkasivat aloituskuusikkoa otteluun hieman alkukaudesta poikkeavaksi. Mira pääsi näyttämään hakkurin tontille osaamistaan oikeastaan ensimmäistä kertaa tällä kaudella. Peliaikaa hänelle on kertynyt A-juniorien mukana sekä farmijoukkueessa 2-sarjassa.

Pitkä tauko näkyi pelaamisen rytmissä. Harjoituksissa kuusikkotreenit pyörivät eri temmolla kuin pelissä ja hieman pelaamisesta paistoi hätäisyys. Voitimme kuitenkin ottelun 3-0 mutta mukaan mahtui vaikeuksia. Vastaanotto jäi hieman odotettua heikommaksi mikä vähensi keskipelaamista. Milja ja Krisse tekivät hyvät tehot keskeltä ja vastaanoton toimiessa olisivat tehneet vielä enemmänkin pisteitä. Keskihyökkääminen olikin lauantain positiivista antia. Laura hyökkäsi lauantain pelin yli 50% tappotehoilla mikä laitahyökkääjälle naisissa on melko harvinaista oikeastaan millä tasolla tahansa. Mukaan mahtui ainoastaan yksi suora virhe 19 hyökkäyksestä. Siinä toinen hieno asia!

Mira pelasi koko pelin hakkurina jääden vastaanotonkin vuoksi vähälle passimäärällä 2-paikalle. Hän sai kuitenkin tärkeitä peliminuutteja ajatellen loppukautta. Parhaana lauantaina palkittiin Hiekkis ja nälkäisin oli hyvin hyökännyt Milja. 

Korkein odotuksin kohti sunnuntaita mikä on yleensä ollut meille se parempi päivä.

 

Sunnuntai ja Koiviston Isku Porista vastassa. Meillä suunnitelman mukaan peluutusta jaettiin jälleen kun Krista aloitti kauden ensimmäisen pelinsä passarina ja Saara otti Lauran paikan yleispelaajana. Mira sai pitää hakkurin paikan, mutta muuten kuusikko täyttyi alkukaudella enemmän pelanneista tytöistä.

Mitä lie Iskulla tapahtunut yhdessä yössä kun lauantaina Joensuussa ei ollut tuloksen valossa peli kulkenut, mutta ilmeisesti Cumulus-hotellin toinen yö Savossa teki käänteen. Hirmuisella syötöllä ja ehkä hyökkäyspuolella onnellakin alkoivat takomaan pisteitä ruutuun kovaa vauhtia. Meillä edelleen rytmi hukassa ja kiire koko ajan täytti pelaamisen. Emme saaneet palloa laadukkaasti peliin, hyökkäys tökki ja torjuntakaan ei pitänyt vaikka paikkoja oli. Muutama vaihto jo ensimmäisessä erässä mutta ei sekään auttanut. Erä sisälsi hienoja palloja mutta vastapainoksi teimme ison tukun helppoja virheitä eri osa-alueilla. Henkinen kantti ei ehkäpä ollut läsnä kuten olisi pitänyt. Toinen erä meiltä osittain parempaa ja ansaittu voitto siitä. Josko se siitä olisi rentoutunut ja kiire olisi häipynyt verkon toiselle puolelle.

Vaan ei. Kolmas erä sisälsi jälleen huolimattomuutta ja hyvin pelasi vastustajakin. Jälleen erä sisälsi paljon hienoja sommitelmia hyökäyksessä mutta vastapainoksi kun meille tarjottiin enemmänkin niin itse teimme hieman heikomman suorituksen. Neljänteen erään lähtiessä jopa jollakulla nousi äänenpaino penkillä ja viesti oli selvä. Nyt täytyy herätä itse pelaamaan! Peli lähti tasapäin käyntiin mutta Miljan syöttövuorolla onnistuimme hienosti kuromaan eroa ja veimme pelin 5. erään. Päivän peli oli ollut ailahtelevaa joten jännitystä oli ilmassa. Vastaanotto pysyi heikkona mutta hyökkäyspuolella olimme ehkäpä parempia kuin koko kaudella kertaakaan. Vastustaja ei saanut enää omalla syötöllä pisteitä ja me teimme Tilen syötöllä lyhyen putken karaten kohti otteluvoittoa. Erä meille ja näin voittoputkemme kasvoi yhdeksään peliin yhtä monesta pelatusta ottelusta.

Ottelu oli melkoista vuoristorataa. Kaikki kunnia vastustajalle, mutta kun peli kulkee hieman sinnepäin on aina vaikeaa. Ehkäpä oli liian positiivista peluuttaa yhtäaikaa vähemmälle peliajalle jääneitä pelaajia mikä sekoitti pakkaa, ehkä emme vaan olleet todellisest valmiita pelaamaan tiukkaa peliä. Sarjatilanne ei ainakaan luonut taisteluilmettä. 

Mutta hei, Sanni takoi otteluun 28p/+16. siinä päivän parasta antia pisteiden valossa. Nousimme omasta suosta kesken pelin ja pelasimme ne tärkeimmät erät hienosti. Siinä toinen. 5. erän hyökkäys oli loistavaa. Siinä kolmas. Sanni oli ansaitusti paras ja Maiju luuttusi itsellään kenttää sen verran hyvin että palkittiin nälkäisimpänä. 

Isku oli loistavalla peli-ilmeellä sunnuntaina mukana ja heidän valmentajansa oli tyytyväinen saavutettuun pisteeseen mikä kuulemma lyhentää kotimatkaa huomattavasti. 

 

Ainiin, Jussi tiesi sanoa että emme ole hävinneet vuoden 2014 helmikuun alusta yhtään ottelua. Voittoputki on siis noin 15 ottelun pituinen. Turha kyselä aiheuttaako tämä paineita. Ei aiheuta, tappio tulee jossain vaiheessa. Kunhan emme häviä huonolla pelaamisella niin tappiokaan ei haittaa. Tavoite on keväässä ja yksi tai kaksi tappiota syyskaudella ei muuta sitä mihinkään! Silloin emme häviä!